TEKSTI: MARI UUSIVIRTA
KUVITUS: ANNUKKA MÄKIJÄRVI

Uutismedian mediakasvatustyö täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Mediaympäristö ja mediankäyttö muuttuu nopeasti ja asettaa uudenlaisia vaatimuksia myös mediakasvatukselle. Medialukutaidon opettaminen on nyt ehkä vaikeampaa kuin koskaan ennen – ja samalla sitä tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Toimittaja ja mediaopettaja Tuomas Kaseva on yhdessä äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Susanna Pasulan kanssa laatinut medialukutaidon uudet teesit suuntaviivoiksi opettajille ja toimittajille. Nyt hän kertoo niiden  kautta, mihin suuntaan mediakasvatuksen pitäisi seuraavaksi matkata.

1. Nuorille pitää opettaa nyt taitoa luottaa mediaan ja tutkittuun tietoon.

”Koulussa opetustraditio ohjaa aika voimakkaasti siihen, että kun opetetaan mediakritiikkiä ja medialukutaitoa, tuodaan tunnille kolumni tai uutinen ja revitään se auki: kenen näkökulma puuttuu ja millä lailla painottuneen
kuvan juttu antaa.

En vähättele tätä, se on hirvittävän tärkeää. Mutta tuo käsittelytapa on yksinään ongelmallinen, koska monen nuoren maailmassa uutissisällöt ja muu journalismi ovat aivan vieraita. Jos niitä käsitellään tunneilla vain ongelmalähtöisesti, käsittelytapa työntää journalismin luota nuoria, jotka ovat vasta kasvamassa sen pariin. Miksi nuori kiinnostuisi itselleen vieraasta asiasta, jos se on jo niin ongelmallista?”

2. Journalismin periaatteet pitää avata, sillä journalismi on nuorille vieras maailma.

”Varsinkin toimittajat yliarvioivat nuorten tiedot siitä, mitä journalismi on. Journalismi ei pysty säilyttämään asemaansa yhteiskunnassa, ellei se tarpeeksi tuo itse esille sitä, millä pelisäännöillä toimitaan ja mitkä sen hyvät puolet ovat.

Koulut tekevät journalismin perusasioiden opettamisessa hyvää duunia, mutta se ei vain riitä, jos päivittäinen journalismi ei ota asiakseen avata työtään. Tähän vaaditaan konkreettisia toimia joka päivä.

Uutismedioiden sivuilla täytyy selkeästi kertoa, mikä erottaa journalismin muusta netin sisällöstä, millaisin periaattein toimittajat tekevät työtään ja mistä nämä periaatteet löytyvät avattuina. Jokaisen kolumnin ja arvostelun ohessa pitäisi sanoa auki, että nyt ei välitetä tietoa vaan kyse on yksittäisen toimittajan mielipiteistä.

Toivon, että toimittajat voisivat vierailla kouluissa enemmän. Ymmärrän toimitusten realiteetit, mutta kun toimittaja astuu luokkaan, se oikeasti lisää kiinnostusta toimittajan työhön ja luottamusta journalismiin.”

3. Hyödyllisintä mediakritiikkiä on taito erottaa erilaiset somesisällöt toisistaan.

”Journalismista pitäisi koulussa puhua suhteessa muihin ympärillä oleviin tekstimaailmoihin. Sitä pitäisi tarkastella rinnakkain muiden somesisältöjen kanssa, koska nuoret saavat
journalistisen sisältönsä tosi paljon somessa.

Esimerkiksi poliitikot ja somevaikuttajat tekevät tosi onnistuneesti Tiktok-sisältöjä. Niitä pitäisi verrata  toimittajan tekemiin haastatteluihin ja analysoida, millä säännöillä ne toimivat ja pelaavat. Miten Mikael Gabrielin journalistinen haastattelu eroaa levy-yhtiön haastatteluvideosta ja siitä, miten Mikael Gabriel puhuu itse julkaisemassaan somesisällössä?

Jos nuori katsoo kaksituhatta Tiktok-videota joka päivä, ei hän pysähdy uutistoimituksen julkaiseman videon kohdalla ajattelemaan, että tässäpä on sitä journalismia, tähän voi uskoa, vaan hän suhtautuu siihenkin yhtä kevyesti tai kriittisesti kuin muihin Tiktok-videoihin. Toimittajien pitää miettiä, kuinka saadaan nuoret  ymmärtämään, että tämä on tehty ihan samoilla periaatteilla kuin ne uutiset, joita median omille saiteilla on.”

4.Mediakritiikkiin pitää sisällyttää itsekritiikki, taito tarkastella omia mediavalintoja ja kuplia.

”Mediatarjontaa on niin paljon, että jokainen meistä ajautuu väkisin kuplaan: seuraan näitä aiheita, julkaisijoita ja ihmisiä. Opettajana huomasi, miten vahvoja ja silti näkymättömiä kuplat ovat. Jos ilmastonmuutos mietityttää, algoritmi voi tukkia feedin ilmastokatastrofilla niin syvästi, että toivoa ei näy. Monen feedi on kyllästetty tietyllä poliittisella ajattelulla tai jopa ajattelijalla, jollain taas edessä on koko ajan tiukka kauneuskäsitys.

Loputon kuplapuhe tässä ajassa luo mielikuvan, että muka oikeasti ymmärtäisimme, miten pientä rajattua maailmaa ja näkökulmaa katsomme. Välillä on pakko pysäyttää ja edes yrittää nähdä kuplan reunat ja niiden yli.”

5. Media muuttuu niin nopeasti, että opettajan tärkein taito on kiinnostua ja keskustella.

”Opettaessani lukiossa heräsin siihen, että nuoret kuluttavat journalismia paljon kuuntelemalla juttuja ja  podcasteina. Tuli myös harvinaisen selväksi, miten tärkeää olisi, että me toimittajat emme eristäydyttäisi Tiktokista vaan olisimme läsnä siellä.

Moni opettaja tuskailee, miten mediaa voi opettaa uskottavasti. Tajuan täysin. Olin itse opettajana jatkuvasti tilanteessa, että opiskelijat puhuivat sisällöistä, julkaisuista ja sovelluksista, joista en ollut ikinä kuullut. Mutta näiden ympärille rakentuivat parhaat tuntini. Hirveän hyvä kysymys on: mitä luulet, miksi tämä sisältö on tehty juuri näin?”